Deep blue sea

Haluan kirjoittaa välillä suomeksi. Jotenkin vaikka on tottunut siihen, että elää välillä melkein kokonaan englanniksi, jotkut asiat eivät vain kuulosta luontevilta muulla kuin äidinkielellään. Varsinkin nyt kun on päällä jonkunlainen ahdistus, tuntuu ettei mistään tule mitään ja on vaan niin levoton olo, että haluaisi vaan huutaa ja juosta (ironista sinänsä, koska en juokse vielä pitkään aikaan).

Vaaka näytti aamulla kilon vähemmän kuin ennen ja näyttää vieläkin. Jotenkin hassua ja ihanaa nähdä, että paino alkaa pienemmällä numerolla kuin ennen. Vaikka se onkin juuri ja juuri siellä puolella, on silti niin epätodellista. Kotonahan minulla ei edes ole vaakaa, joten en ole punninnut itseäni pitkiin aikoihin, mutta oletan, että ennen tänne tuloa paino oli jotakuinkin samoissa (suurissa) lukemissa.

Ahdistaa katsoa itseään peilistä. Päässä joku ääni vaan huutaa koko ajan ruma, ruma, läski, läski, kuin angstisella teinitytöllä konsanaaan. Se on muuten aika omituista, miten olen aina kavereiden seurassa ja baarissa se itsevarma, flirttaileva, iloinen bilehile, kun taas kotona yksinäni vihaan itseäni. Toki olen välillä ihan oikeasti itsevarma ja tyytyväinen itseeni, mutta viime aikoina on kai vain ollut liikaa aikaa ajatella ja on pystynyt miettimään niitä huonoja puolia vähän liikaa. Niin ja liikkumattomuus, se on ehkä pahinta. Antaisin mitä vaan, jos pääsisin lenkille tai salille tai ihan mihin vaan hikoilemaan!

Pidän muuten ruokapäikkyä karppifoorumilla ja on tosi ristiriitainen olo, koska siellä kaikki hehkuttavat rasvan käyttöä ja käskevät olemaan välittämättä kaloreista, mieluummin paljon kuin liian vähän. Itsellä taas on koko ajan mennyt kaloripainotteisemmaksi, tänäänkin olen syönyt ~450kcal ja se saa riittää, en enää koskekaan ruokaan. Onneksi kello on jo 8. Tosin eipä ole viime aikoina ollut nälkäkään. Ällöttää ajatuskin ruuasta. Päivällä se vielä menee, varsinkin jos ei ole syönyt vielä mitään, mutta iltasyömisessä on mielestäni aina ollut jotain syntistä.

En jaksa odottaa, että pääsen takaisin kotiin. On ollut ihan kivaa olla täällä perheen luona, mutta tämä kaikki paska alkaa jo käydä raskaaksi. Haluan vain takaisin elämään normaalia elämääni... Mutta ei siitä enempää, ruikutin tarpeeksi jo viime postissa.

Mitäs muuta... Koitin äsken tehdä vatsoja, mutta jotenkin ne tuntuivat ihan älyttömän raskailta ja selkään sattui, kun tein lattialla. Tein myös punnerruksia ja nekin tuntuivat omituisen raskailta. Joko toisen jalan käyttökelvottomuus muuttaa liikeratoja ja tekee liikkeistä raskaat tai sitten kuntoni on yksinkertaisesti huonontunut. Veikkaan ja pelkään jälkimmäistä... Heti kun saan jalan kuntoon, alan taas käymään tehokkaasti salilla.




Päivitystä:

Söin sittenkin, hyi vittu sentään. Kokonaiskaloreiksi tuli 930kcal, mikä ei kai silleen oo paljon hassua et söin jonkun 15min aikana saman verran ku olin aiemmin koko päivänä syönyt. Söin juustoa ja meetvurstia, et onneksi hiilarit pysyivät sentään kurissa. Taas kyllä nähtiin että läski mikä läski!